En oikeastaan tiedä, mistä lähtisin purkamaan vyyhtiä, koska asiaa on paljon ja se on seuraamusta melko monesta pienestä ja isommasta asiasta. Kuitenkin, hiljattain perustettu Lolitat Suomessa –facebookryhmä on synnyttänyt monenlaisia ajatuksia suomalaisissa lolita-harrastajissa, niin hyviä kuin skeptisiäkin. Tähän saakka polttelevin kysymys on ollut (varsinkin vanhemmilta harrastajilta) ”miksi tarvitaan kolmas facebookryhmä, eikö aiemmat ole riittäviä jo”. Tähän saakka ennen Lolitat Suomessa –ryhmää on toiminut Enfant Terrible foorumina sekä facebookryhmänä sekä myös Lolita Finland –facebookryhmä.
Enfant Terriblen japanilaisiin katutyyleihin painottuva foorumi on ollut pystyssä vuodesta 2006, sitä aikaisemmin se toimi Kupolin alaisuudessa. Melko pitkästä historiastaan huolimatta Terribleä pidetään tänä päivänä tiukkana ja kaavoihin kangistuneena yhteisönä, jonka ilmahengen takia harva uskaltaa kirjoittaa mitään keskustelualueille. Sen lisäksi, että keskustelun tasoa on pyritty pitämään hyvänä ja moderaattoreilla on oikeus muokata käyttäjien kielivirheistä rönsyileviä viestejä, foorumille ei tähän päivään saakka ole saanut kirjautua alle 13-vuotiaat ja ainoastaan englantia puhuvat lolitaharrastajat. Muun muassa näiden edellä mainittujen syiden takia perustettiin Lolita Finland, joka sallii keskustelukielenä suomen lisäksi englannin, sekä myös ns. ”alaikäiset” harrastajat.
Näistä ryhmistä huolimatta kolmanneksi perustettiin Lolitat Suomessa niillä perustein, että aloittelevien harrastajien olisi helpompi päästä yhteisöön mukaan, ja kynnys julkaista asukuviaan olisi paljon pienempi kuin aiemmissa ryhmissä. Lolitat Suomessa on pääpiirteiltään melko samanlainen kuin Lolita Finland, mutta kyseisessä ryhmässä julkaistaviin (asu)kuviin palautteen ja rakentavan kritiikin antaminen on kiellettyä, ellei kuvan julkaisija sitä erikseen pyydä.
Tämä ominaisuus ryhmässä aiheuttaa skeptisyyttä ja osittain kauhukuvia osassa harrastajissa. Jos asujen kommentoiminen ja neuvojen antaminen on kiellettyä, vaikka asukokonaisuus ei täyttäisi lolitan tunnuspiirteitä, miten ihmeessä aloitteleva lolita-harrastaja voi kehittyä tyylissään? Täyttyykö Suomi nyt ita-lolitoista?
En usko, että tällainen käänne olisi tulossa Suomen lolitaskeneen. Tähän saakka Suomen Lolitat –ryhmän monet käyttäjät ovat toivoneet kuvien julkaisemisen yhteydessä vinkkejä, miten kehittyä tyylissään, mikä minusta on hienoa. Kuitenkin sääntö ”älä anna palautetta ilman lupaa” on minusta hivenen hassu, koska tähänkään mennessä kukaan ei ole kieltänyt muissa ryhmissä, ettei julkaistavan kuvan yhteyteen saisi kirjoittaa ”en toivo asustani kritiikkiä/tms.”. Toisaalta, ehkä tällaisen lausahduksen laittaminen erikseen on kiusallisempaa kuin että sallisi erikseen palautteen antamisen. Oli miten oli, moni vanhempi harrastaja tähänkin mennessä on ollut halukas auttamaan aloittelijoita – itse ainakin olisin kaivannut aikoinaan alkutaipaleillani jotakuta neuvomaan.
Kuitenkin suurimpana ongelmana pidän nykyisessä yhteisössä – yhteisöön lasken niin Terriblen, Lolita Finlandin ja Lolitat Suomessa – yleisiä harhaluuloja, joita aloittelevilla harrastajilla usein on muista harrastajista kuin myös lolitan pukeutumisetiketistä. Lolita-tyylissä on joitain sääntöjä, joita on noudatettava ennen kun tyyliään voi kutsua lolitaksi, mutta sääntöjen sijaan tykkään puhua pukeutumisetiketistä, koska se on kuvaavampi sana. Tämä pukeutumisetiketti aiheuttaa usein turhautumista sen lukuisine kohtineen, mutta myös kädenvääntöä jakaen osan harrastajista erilaisiin koulukuntiin (joidenkin mielestä polvet ei saa näkyä helman alta, osalle on yks lysti näkyykö vai ei). Yleisempänä harhaluulona liittyen ”oikeanlaisen” lolitan toteuttamiseen lienee liittyvän brändin pakollinen omistaminen. Näin saattoi olla ennen, mutta viiden vuoden kokemuksella voin sanoa, että lolitabrändin omistaminen ei tässä harrastuksessa ole mikään itseisarvo. Minusta on suorastaan hasardia mennä väittämään, että brändin omistaminen tekee jostakusta paremman ihmisen – koska anteeksi vaan, mielestäni Guessiä ja Calvin Kleiniä ostelevat ihmiset eivät minusta ole sen parempia kuin vakkariasiakkaat H&M:ssä ja Gina Tricotissa. Lolita ei eroa loppujen lopuksi niin kamalasti tavismuodista, osalle se ehkä on tapa elää, mutta minulle se on kasa vaatteita.
Ymmärrän myös, että osaa rikkoo tahallaan lolitan pukeutumisetiketin sääntöjä, eikä pyri tyylipuhtaasti pukeutumaan siihen, enkä pidä sitä pahana. On kuitenkin niitäkin, jotka luulevat pukeutuvansa lolitaan, vaikka todellisuudessa asukokonaisuus ei täyttäisi yhtäkään lolitan pukeutumisetiketin sääntöä. Se, miksi moni kokeneempi harrastaja tarjoaakin auliisti apuaan aloitteleville, johtuu siitä, että pyrimme vilpittömästi auttamaan aloittelijoita, jotka saattavat tietämättään tehdä tahattomia mokia, joita he saattavat myöhemmin hävetä - emme tee sitä kettuillaaksemme teille, jotka tahallanne ja tietoisesti rikotte lolitan pukeutumisetiketin sääntöjä.
Kuulen myös aika-ajoin kommenttia siitä, että suomalainen lolitayhteisö olisi täynnä draamaa ja elitismiä. Viimeiset kolme vuotta, mitä olen ollut yhteisössä aktiivisesti mukana ja aiemmat kaksi epäaktiivista vuotta ovat osoittaneet nuo harhaluulot vääriksi, ja sen takia minusta on hämmentävää, että tuonkaltaisia huhuja Suomen yhteisöstä on edelleen liikkeellä. Omat kriteerit elitismille täyttyvät vasta, kun selkäänpuukotus oman egon pönkittämisen ehdolla tulee kuvioihin. Puhuisin sen sijaan klikkiintymisestä, joka on melko luonnollinen seuraus siitä, että välimatkat eri kaupunkien välillä saa osan lolitoista hengaamaan samassa kaveriporukassa sen sijaan, että tutustuisi uusiin harrastajiin. Toisaalta miittejä pyritään järjestämään melko usein, jotta uudetkin harrastajat pääsisi mukaan – mutta jos istut tuppisuuna jokaisessa osallistumassasi miitissä, etkä vaivaudu tekemään mitään muihin tutustumisen eteen, et voi olettaa automaattisesti jonkun tulevan oma-aloitteisesti juttelemaan juuri sinulle (se ei johdu siitä, että sinut haluttaisiin jättää automaattisesti ulkopuolelle; se usein johtuu siitä, että kaikki ei ole yhtä rohkeita tutustumaan uusiin ihmisiin).
Mitä tulee draamaan, minusta on aavistuksen verran hassua pelätä draamaa, joista viimeisin tapahtui viisi vuotta sitten, koska joidenkin asioiden kuuluisi vain antaa olla. Kuitenkaan kun puhutaan mistä tahansa harrasteyhteisöstä – oli se sitten lolita, larppaaminen tai cosplay – on melko naiivia olettaa, ettei riitoja ihmisten välillä olisi. Aina henkilökemiat eivät osu kohdalleen, joskus joku tyyppi vain nyppii niin paljon, että se asiasta tai toisesta johtaa konfliktiin. Eri asia on, kuinka nämä riitatilanteet hoidetaan. Aina ei ole pakko mennä nettiin haukkumaan ja huutelemaan anonyymina tai täyttämään kaverin sähköposti vihalla.
Kiusaamiseen en ole törmännyt kertaakaan, ja tähän onkin pyritty puuttumaan heti ainakin Terriblessä. Sen verran, mitä olen myös kuullut muilta harrastajilta, kukaan ei ole kokenut itseään kiusatuksi, joten pystyisin sanomaan melko varmasti Suomen lolitaskenen olevan kiusaamisvapaa.
Mutta vaikka koen Suomen lolitayhteisön olevan jopa suorastaan rento, miksi sitten liian moni kokee olevansa ulkopuolinen? Mitä me muut yhteisön jäsenet voisimme tehdä, että aloittelijatkin pääsisivät helpommin mukaan pelkäämättä tuomiota kokeneemmilta? Osa aloittelijoista kokee myös alemmuuskompleksia, joten pystyisimmekö vaikuttamaan myös tähänkin jollain tavalla?
Vaikka osittain skeptisestä vastaanotosta huolimatta, minulle on oikeastaan yksi ja sama kuinka monta facebook-ryhmää lolitoille tulee olemaan tulevaisuudessa. Jos tämä ilmiö auttaa aloittelijoitakin pääsemään kiinni tyylistä ja löytämään uusia kavereita kanssaharrastajistaan, se ei ole minun huvistani pois millään tavalla. En myös koe vaarallisena saati vaivalloisena sitä, että seuraan kolmen eri ryhmän julkaisuja facebookissa, jos se mahdollistaa minun pysymistä ajan tasalla tapahtumista ja puheenaiheista. Koen myös, että usean ryhmän perustaminen aiheuttaa tarvetta uudistua vanhoilla (vaikka blogissaan kirjoittanut Lolitat Suomessa –ylläpitäjä ei pyrkinyt toimillaan tähän), koska miksi tarvita uutta ryhmää, jos vanhassa ei ole mitään vikaa?
Koen kuitenkin tarpeellisena sitä, että tästä puhuttaisiin lisää. Se, että minulla menee hyvin, ei tarkoita automaattisesti, että muillakin menee. Mielestäni on surullista, että yllättävän moni kokee jääneensä ulkopuolelle, vaikka moni sanoillaan ja toimillaan ei ole tähän pyrkinytkään. Haluaisin jo ihan osana Terriblen ylläpitoa kuulla kokemuksia, ajatuksia ja mielipiteitä tästä asiasta, koska olemme para-aikaa uudistamassa foorumia, jotta saisimme siitä houkuttelevamman ja käyttäjäystävällisemmän. Terriblestä pyritään myös saamaan jatkossa keskustelufoorumi japanilaisille katutyyleille – ei siis foorumia, jossa ylivallassa olisi lolita. Jos sinulla löytyy ajatuksia myös tästä, älä epäröi kommentoida alle.
Vähän vakavampaa tällä kertaa, mutta koin tarpeelliseksi nostaa tämän puheenaiheeksi. Kuulisin mielelläni mielipiteitänne koskien tätä asiaa ja tätä saa myös jakaa eteenpäin~ Kuitenkin seuraavaan kertaan, see ya!
