Rock, rock the LM.C!

Hjuomentaah~ Eikus... Tuli otettua äsken päiväunet ja olo on virkeän sijaan vähän väsynyt, mutta parempi kuin hetki sitten. Eilen tuli tultua LM.C:n keikalta puolen yön aikaan kotiin, joten äidin tsemppaamana päätin ottaa puolentunnin päikkärit, jotka venyi sittenkin kahdeksi tunniksi.

Koko päivä on mennyt aikalailla siihen, että olen hymyillyt typerästi koulussa kavereilleni ja selittänyt typerä hymy kasvoillani, kuinka ihanaa ja hauskaa ja kivaa eilen oli LM.C:n konsertissa. En ole oikeastaan nähnyt mitään muuta kuin sateenkaaria ja vaaleanpunaisia pilviä sen reissun jälkeen, mikään ei oikeastaan ole jaksanut ärsyttää, huolettaa taa suututtaa tänään (paitsi voimakas puuskittainen tuuli, jonka jouduin kokemaan pysäkillä, mutta sekin oli ohimenevää~).

Ja tämänkin jälkeen, jos joku erehtyi kysymään, menikö eilinen keikka hyvin... yritin parhaani mukaan olla fanityttöilemästä muiden keskellä, mutta kai sitä vähän saa hehkuttaa!

Päivän eväät

Eilinen alkoi sillä, että Gikon ja Hajamielin äiti heitti meidät asemalle, mutta sai jo dramaattisen käännöksen, kun Giko oli unohtanut keikkalipun (kaikista maailman tavaroista juuri sen!) kotiin. Oli enää vartti aikaa, kun juna olisi lähtenyt Helsinkiin, joten ei siinä auttanut kuin mennä ja rukoilla, että saisimme junan vaihdettua myöhempään vuoroon (ja luojan kiitos se onnistui!). Käväsimme sitten hakemassa tuon jääneen lipun ja koska aikaa oli rutkasti, noudimme myös subit junamatkalle.

Joku oli tehnyt rusinoista ihan vaivalla tuollaisen katuun ja sitten sitä oli vissiin potkastu D:

En jaksa olla pitkävihainen, varsinkaan niin hienon eilisen jälkeen, vaikka olimmekin jonon melkein viimeisimpiä. Tietenkin ajattelen yhä, että olisimme voineet päästä eturiviin, jos olisimme päässeet lähtemään aikaisemmalla junalla... mutta kun ottaa huomioon tilanteemme, pääsimme yllättävän lähelle! Ensi kerralla paremmin sitten~

Olin Gikon lailla monella tavoin onnekas. Saimme viimeisimmät keikkapaidat, joissa oli komea kuva pelkän tekstin sijaan. Miesten S ja hivenen pieni keikkapaidaksi... muttei kuitenkaan liikaa! Isot ja löysät paidat on aina kivoja, mutta sopivakin paita menee aina~ Tuli ostettua myös LM.C:n uusi levy ja olen kuunnellut sitä koko tämän päivän aivan onnellisena.

Kaksi ensimmäistä on Gikon ja Hajamielin kuvaamia, ja molemmissa äänet ovat... kamalat, mutta älkää häiriintykö. Ensimmäisenä kappaleena on Bell the Cat ja toisessa Ghost Heart. Kolmas on LM.C:n oma lataama video loppukeikasta, jossa Maya purskauttaa yleisön päälle vettä~ (Hattu hänen päässään on yhden fanin oma, jonka hän palautti lopuksi omistajalle)

Jos jotain parantamisen varaa pitäisi löytää reissusta, totean keikkavaatetuksen muuttuvan seuraavaksi skeittareihin (valkoiset tennarit ovat liian riskialttiin hyeenafanimeressä) ja toppiin, sekä hiukset pääsevät tiukalle ponnarille. Lisäksi paikalle on lähdettävä aikaisemmin, tietty~ Oh ja kaikkein tärkein, korvatulpat mukaan, sillä unohdin ne eilen ja nyt se kostautuu.