Päivä 18

Sinun uskomuksesi/vakaumuksesi.

Ehdittiin jutella tästä jonkisen verran jo kaverilla, kun olin viime yön hänellä yötä. Voisin puhua kaikesta näihin liittyvistä asioista (ei nyt pelkästään uskonto vaan kaikki muutkin sellaiset asiat, jotka pistää tavalla tai toisella pohtimaan) vaikka kuinka paljon, mutta oikeastaan en ole kovinkaan varma miten asettaisin sanani tämän asian kohdalla.

No, kuulun edelleen kirkkoon, vaikka nykyään kovin moni on siitä eronnut. Itse en näe oikeastaan mitään syytä erota, koska, no, siitä ei oikeastaan ole minulle mitään haittaa, joten en jaksa tehdä asialle sitten mitään. En käy juurikaan kirkossa, joskus jouluna ehkä, mutta sitäkin hyvin harvoin. Uskonto ei oikeasta hallitse ja vaikuta mun elämässäni millään lailla, etten ole jaksanut ajatella ja huomioida sitä sen enempää, kun on muutakin pohdittavaa aika ajoittain.

Mutta no, tässä vuosien saatossa oon alkanu katsella maailmaa historian ja tieteen näkökulmasta enkä niinkään uskonnollisesti. En kiellä, etteikö siellä voisi olla aina mahtavempi voima... mutta en voi kutsua sitä tunnetta uskomiseksi, koska se ei ole ihan sitä. Se tavallaan on, mutta sitten toisaalta siihen kiteytyy pienoinen epäilys. Raamattu mulle on lähinnä historiallinen taideteos, jota on kirjoitettu ajan saatossa meidän luettavaksi. En niinkään luota Vanhan testamentin opetuksiin (mitä nyt 10 käskyä on musta oikeesti todella hyvin keksitty, koska ne kiteyttää oikeastaan sen kaiken oleellisen), koska nimi luonnollisesti kielii sen olevan VANHA ja paksu. Ja kuitenkin kun ajattelee niin Raamattu on kirjoitettu perimätiedon mukaan ja siihen on ehtinyt vaikuttamaan moni ihminen, joten mä en osaa sitä pitää yhtä luotettavana kuin jotain tietokirjaa, kun kun puhutaan uskonasioista niin väkisinkin siihen yhdistyy aina jokaisen ihmisen oma näkemys samasta asiasta. Uuteen testamenttiin en myöskään usko niinkään, varsinkaan niihin kaikkiin myöhempiin profeettoihin yms. outoihin heppuihin, koska kuka tietää jos ne on ottanut jotain vahvempaa ainetta ja julistanut sen johdolla olevansa Jeesuksen asialla? Toisaalta en mä sitäkään voi tietää oliko Jeesus vain joku mies, joka vaan luuli olevansa Jumalan poika mutta olikin mielenvikainen. Mutta koko Raamatusta löytyy kuitenkin monta sellaista ihan hyvää ohjetta omaankin elämään, kun vaan ottaa huomioon, että se on kirjoitettu sen ajan ihmisten näkökulmasta ja tiedon perusteella.

Kaikkea en siis niele. Mulle tärkeintä tässä elämässä on se, että kaikilla läheisilläni ja tutuilla on hauskaa, enkä aiheuta muille yhtään enempää mielipahaa tarkoituksella. Sillä mun mielestäni pääsee jo todella pitkälle, kun osaa ajatella itsensä lisäksi muitakin ja pitää samalla hauskaa, sillä kerranhan me eletään.

Toisaalta uudelleen syntyminen kuulostaa musta kiehtovalta ja tavallaan uskon siihenkin. Mutta nämä karma-asiat sun muut taas ei niinkään vaikuta mussa mitään vastakaikua, joten sen takia olenkin kristitty enkä buddhalainen :'D En pelkää kuolemaa, vaikka luonnollisesti terveen järjen mukaisesti pyrin pakenemaan vaaratilanteista jne. koska ihminen on siinä missä muutkin olennot mun mielestäni luotu pakenemaan uhkaa, jotta laji säilyisi ja voisi jatkaa elämäänsä ja kaikkea mitä kuuluukaan evoluutioon jne. En pahemmin jaksa ajatella kuolemaa, koska oli siellä mitä tahansa sitten niin tavallaan sekin on oma matkansa tai vaihe elämässä, jolle on astuttava ennemmin tai myöhemmin. Ikuista elämää ei ole olemassa, ja olisin kyllä kieltämättä helvetin ahdistunut, jos joutuisin elämään ikuisesti. Mieluummin yksi elämä kuin kaikki maailman ajat niin kuin Tarkussa Arwen sanoo Aragornille.

Ja jos mun pitäis selittää miks maailmassa sitten on niin monta erilaista uskoa ja sen lahkoa, on mulla siihenkin oikeastaan jonkinmoinen teoria. Kristinusko ja islam on todella lähellä toisiaan joten uskon niillä olevan vahvakin yhteys toisiinsa ja olevan melkeinpä ihan yksi ja sama uskonto kun kerran samaa Jumalaa palvellaan. Oikeastaan tavallaan uskon, että kaikki maailman uskonnot liittyvät tavalla tai toisella toisiinsa, mutta ajan saatossa ne on muotoitunut juuri sellaisiksi kuin ne ovat selittämään omalle kansalleen parhaimmalla tavalla miksi jokin on niin. Loppujen lopuksi uskonnot on syntynyt sitä varten, että voitaisiin selittää maailman kiertokulkua ja yrittää ymmärtää sitä vähän paremmin. Tuohan se hivenen sellaisen turvallisuuden tunteen, kun tietää siellä jossain olevan isompi voima, joka oikeasti huolehtii meistä ja katsoo, että kaikki menee lähes hyvin.

Meninpäs vaihteeks syvälliseks :'D Mutta eipä mulla ole tuohon lisättävää, joten sanonpa vaan Aamen.