Vanhempien epäkunnioitus.
Hmmm ymmärsin aiheen aluksi niin, että "kirjoita siitä kuinka vanhemmat epäkunnioittavat sinua", mutta kun luin sen uudelleen niin en olekaan enää varma :'D Nojaa kirjoitan nyt niin kuin sen tällä hetkellä ymmärrän.
Vanhempiaan ei voi valita, mutta mua joskus oikeasti risoo kauhukakarat, joita ei saa sitten millään kuriin. Sit myös tää ilmiö on tuntunut lisääntyvän, ettei vanhemmat osaa enää kasvattaa lapsiaansa tarpeeks hyvin johtuen syystä tai toisesta. Myös tämmöinen ilmiö rasittaa huonoimpina päivinä, että eronneet vanhemmat yrittävät ostaa lapsen suosion lellimällä kaikista parhaimmalla tavalla häntä. Jokin roti tähän hei!
Mutta mua ärsyttää ja hävettää myös se, että pahimmat teinit pitävät vanhempiaan niin pahasti nollana, että ovat saaneet heistä itselleen jonkinmoisia... sätkynukkejaan. En oikein osaa kuvailla sitä paremmin kuin noin. Vanhemmat ärsyttävät ja ovat tyhmiä joskus ihan oikeasti, mutta ei se silti oikeuta mihinkään tollaiseen... kun ajattelee siltä pohjalta, että itsekin tulee melko todennäköisesti olemaan joskus äiti tai isä, niin onhan se kamalaa jos lapsi ei kaikesta kasvatuksesta huolimatta jossain vaiheessa tottele ollenkaan. Kotoa karkaaminen kepein syin on musta vaan naurettavaa.
En osaa sanoa asiaan sen enempää, koska lähinnä oma mielipiteeni asiaan on se, että kyl ne vanhemmat yrittävät ajatella vain lapsensa parasta tai ainakin yleensä ellei puhuta alkoholistivanhemmista, jotka ei enää osaa huolehtia itsestäänsä. Eivätkä vanhemmat oikeastaan ole niin alieneita loppujen lopuksi, sillä on nekin joskus ollu nuoria :'D Tosin myönnän, etten aina pysty kauheasti osoittamaan kunnioitusta samassa määrin niin kuin ketä tahansa muutakin, joka on törttöilly ja pahasti. (ja kun sanon pahasti, se on myös sitä)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti